Ainakin tuntuu siltä.Mieheni työmatkalla,lasten kanssa keskenään lauantai-iltapäivään asti.Ruuanlaittoa (äiti,mitä hyvää me huomenna syödään;äiti, onko ruoka jo valmista;äiti, mul on nälkä),siivousta,rästitöitä,koirienulkoilutusta,ranskantuntia,kirjeitä.....listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja se on silti aina sama viikosta toiseen,päivästä toiseen.Siis eikö mitään muuta? Kyllä, joulu lähestyy,kynttilöitä poltellaan,tunnelmaa,ulkona on taas niin ihanan lämmin (yölämpötilatkin yli 10 astetta plussaa,ja huomiseksi luvattu 18 astetta),ei kolota mistään,on katto pään päällä ja lämmin koti, ruokaa riittävästi,ihanat lapset,ihana perhe,harrastuksia,omaa aikaa,rästitöiden lista vähenee; joka paikasta ja tilanteesta löytyy jotain ihanan tavallista,jota ei osaa aina arvostaa.Samanlainen toistuva arki tuo ainakin minulle turvallisuuden tunteen, ja siksi niistä elämän kohokohdista osaa ehkä nauttia entistä paremmin.Jos aina olisi elämä muuttuvaa hulabaloota ja juhlia ja matkoja, osaisiko niitä enää arvostaa.Elämä on lyhyt,miksi siis valittaa pienistä asioista,kun ei koskaan tiedä,onko huomista päivää.

Aurinkoa kaikille tähän pimeään vuodenaikaan