Upean artistin ja nuoruuteni idolin Kirka "Kirill" Babitzinin poismeno kosketti varmaan muitakin kuin vain minua.Uutinen pani miettimään niin monia asioita,ei vaan sitä,kuinka hienon taiteilijan Suomi menetti,ja vielä parhaassa iässä olevan ihmisen.

Koskaan ei tiedä,saapuuko huominen..Emme itse pysty siihen kovinkaan paljon vaikuttamaan,mutta siihen pystymme,että elämme tätä päivää täysillä nauttien,vaikka välillä tuntuisi kaiken kiireen ja stressin keskellä vaikealta.Myös läheisiin pitäisi pitää yhteyttä.Itse päätin vuoden alussa,että en enää viitsi yksinkertaisesti pitää määrättyihin läheisiini yhteyttä,ennenkuin taas kuulen heistä jotain.Turhaan yritin viime vuonna tavoitella sähköpostein,kirjein,tekstarein,ei vastausta.....useimmiten.Nyt tuo Kirkan poismeno pisti taas ajattelemaan......entä jos kirjeeni tai sähköpostini on se viimeinen,jonka läheiseni saa.Ainankin hän saisi tietää että sisko/ystävä ei ole unohtanut,ja sydämessäni on paikka heille edelleen......

On ikävä.......