Jokaisessa joulussa on jotain ikimuistettavaa,mutta tässä muutama muisto:

Lapsuuden jouluista muistan,kun äiti "veisti" kovan voin kauniille rullille joulupöytään.

Vanhimpana lapsena sain ensimmäisenä tietää Joulupukin salaisuuden ja sain seurata vanhempiani verkkokellariimme pakkaamaan joululahjoja.

Ensimmäinen joulu äitimme poismenon jälkeen vuonna 1980,yritin saada tehtyä kaiken tavalla,jolla äitini ne olisi tehnyt,ja "kaaduin" väsyneenä ja flunssaisena jouluaterian jälkeen sänkyyn.

Ensimmäinen joulu äitinä ja isänä,tyttäremme oli puolivuotias eikä ymmärtänyt hössötyksestäni yhtään mitään.

Ensimmäinen jouluni Saksassa 1989,asuimme anopin luona,koska yläkerran huoneisto ei ollut valmis meille.Tuli riitaa ja "muutimme" yläkertaan.Mieheni sisko salakuljetti meille ankkapaistin,jonka paistoimme uunissamme,ainoana mausteena yrttisekoituspussi.Jouluaterian söimme "sormin" uunipelliltä,koska meillä oli vain Suomesta ostettu fileerausveitsi,eikä aterimia tai astioita ollenkaan,paitsi lukuisa määrä viini-ja shamppanjalaseja,joita olimme saaneet kihlajaislahjaksi.Ankkapaistin lisäksi meillä oli sämpylöitä ja viiniä.Aivan ihana romanttinen joulu kahdestaan.

Meillä vietetään nykyään aina suomalaista joulua saksalaisin maustein,mieheni pitää myös kovasti suomalaisesta jouluruuasta,jonka valmistan alusta loppuun itse.Tyttärelleni pitää olla aina kotitekoinen juusto (tänä vuonna kaksi,koska aina on loppunut kesken,sanoi tyttäremme),sekä porkkanalaatikko ja piparitalo.Miehelleni pitää olla kinkku ja imellettyä perunalaatikkoa.Jouluevankeliumi luetaan ennen ateriaa ja kuusessa on aidot kynttilät.