Kolme kertaa soitti kultani sieltä sairaalasta eilen. Viikon he siellä pitävät ja kokeilevat kipulääkityksellä ja muulla,mutta ylilääkäri oli sitä mieltä,että se pullistuma välilevyssä on niin massiivinen, ettei kai ilman leikkausta selvitä.No,katsotaan tää viikko.

Eniten harmittaa häntä ,ja minua myös, että tämän takia voi mahdollisesti jäädä kalastuskokeeseen osallistuminen. Täällähän tuo kalastus on sallittua vain jos käy kurssin ja osallistuu valtakunnalliseen kokeeseen (kuin autokoulu). Ja nämä kokeet ovat vain kerran vuodessa. Kun kurssi alkoi, oli hän hieman huolestunut,pääseekö joka kerta osallistumaan työmatkojensa puitteissa.Sairasloma sattui sitten niin hyvään saumaan,että joka kerta (ke ja to iltaisin, alkoi kai lokakuun lopussa) pääsi mukaan,mutta nyt on koe 5.12 vaakalaudalla.Poikamme oli eilen "esikokeessa" ja harjoittelua hänkin hieman kaipaa vielä.Joka osa-alueessa saa olla vain max.kolme virhettä,yhteensä kokeessa on 50 vaihtoehtokysymystä, jotka on valittu 1000 kysymyksen joukosta,joita he kotona voivat harjoitella.

Ja melkein nälkää joutuu rakas näkemään siellä sairaalassa :( Annoskoot ovat mitä ovat..........No pääasia olisi ,että hän tulisi terveeksi.

Eilinen päivä sujui suht ok aamun lähtöitkujen jälkeen (siis minä kyynelehdin, vaikka mies on ollut yli 14 vuotta matkatöissä, eli tottunut olen hänen poissaoloonsa). Ne soitot piristivät, ja kotona on aina puuhaa. Siivosin jopa keittiön kaikki laatikostot, tänään jatkan kaapeista.Eihän noissa kauaa mee,kun ne kaksi kertaa vuodessa järjestän,helpottaa kovasti.Sitten iltasella juoksumattoa ja pyykin järjestelyä telkkarin ääressä.Katsoin mm. sen uuden sarjan "Hullu kokki Piemontessa" ja olin hieman pettynyt.Se mainos vaan on ollut niin hauska,kun ne italialaiset yrittävät lausua suomen kieltä.Ja Italia kiinnostaa muutenkin minua, etenkin kieli ja ruoka.Mutta ohjelma oli hieman sekava, ja liian tiiviiksi lytistetty.

Nyt lapset ovat lähteneet kouluun ja minä kirjoitan vielä kaksi kirjettä. Sitten päivän hommiin.