Olen harrastanut kirjeenvaihtoa siitä saakka,kun opin kirjoittamaan kuusivuotiaana.Aloitin lapsuudenystävieni kanssa,jotka asuivat toisilla paikkakunnilla silloin ja ekan "kunnon" kirjekaverin sain 10-vuotiaana,kirjoitamme yhä! Olemme tavanneetkin useaan otteeseen,viimeksi toissa kesänä. Yhteensä laskujen mukaan olen tavannut 13 kirjekaveria,monet niistä useammin kuin kerran.Eilen tapasin taas yhden.Sabinen kanssa olemme kirjoitelleet kohta kolmetoista vuotta,mutta tapaamisemme oli ensimmäinen.Olimme heti kuin vanhoja tuttuja ja meillä oli tosi kiva päivä.Kiertelimme Mainzissa ja tutkimme roomalaisten aikaansaannoksia,molempia kun historialliset paikat kiinnostavat.Suunnittelemme yhteistä matkaa Wieniin keväällä,Sabine tuntee kaupungin hyvin.Hän asuu/on kotoisin Eisenachista (Thüringenissä, entinen Itä-Saksan puoli,kaupunki josta mieheni kanssa ostimme kihlat tammikuussa 1989 ollessamme tapaamassa ns. sukulaisia).

Kirjeenvaihto on minulle edelleeen harrastus numero yksi,en siitä luopuisi kuin pakon edestä.Johan tässä on tullut reilusti yli 40 vuotta sitä harrastettua.Olen saanut sitä kautta ihania ystäviä joka puolelta maailmaa.Ja kielitaito pysyy hyvänä,vaikka ei saakaan puhua "vieraita kieliä" joka päivä. (joka varmaan olisi mun yks unelmista, sain sitä kylläkin toteuttaa edellisessä työpaikassani päivittäin).Kirjoitan neljällä kielellä (joista yksi on suomi-äidinkieleni),ja aina välillä harjoittelen niitä kahta,joita joskus olen päättänyt myös puhua sujuvasti :)Suosittelen.Voi aloittaa "vanhalla iälläkin" :)

Ai niin,mieheni meni eilen töihin monen viikon sairasloman jälkeen.Oli tunnin ja lähti lääkäriin,kipu ei antanut periksi.Nyt sai pikalähetteen neurologille,jonne oikeasti olisi ollut aika kahden viikon päästä.Saa nähdä,minkä tuloksen kanssa sieltä kotiin tulee.