Paljon en tänne nyt kerkeä paneutua,kun yritän olla sairaalassa aina kun mahdollista.Sunnuntaina pääsimme ystävien kanssa sinne isiä tapaamaan.Gerhardin paras ystävä ja hänen avovaimonsa,molemmat tosi hyviä ystäviä meille, olivat 80 km päässä Mannheimissa ja sunnuntaina matkalla kotiin (asuvat 160 km päässä) poikkesivat meidät hakemaan mukaan sairaalavierailulle.Eilen vietin siellä myös aamupäivän, menin siellä työskentelevän naapurin matkassa,kuten huomennakin.Tänään on pakko tehdä kasaantuneita opiskelu-ja kotitöitä.

Gerhard on aika tokkurassa lääkkeistä,mutta olosuhteisiin nähden siis kaikki ok.Lääkäri puhui eilen asteittaisesta lääkkeiden vähentämisestä ja tänään alkoi myös fysioterapia.Liikkuahan hän saa vapaasti sairaala-alueella.Saa nähdä miten käy perjantaisen kalastuskokeen.....

Vaikka pääsen usein katsomaan,niin mulla on vaan hirveä ikävä.........