en nyt oikein tiedä, miten tuohon uhkaukseen Saksaa kohtaan pitäisi suhtautua,vaikkakin pieni ihminen ei sille voi mitään tehdäkään.Omassa työssäni olen huomannut,että kaikki poliisit kulkevat kentällä nyt isot kiväärit kainalossa pienten aseiden sijaan.Edellisyönä työkaverin kanssa mietimme, saisiko perheemme siinä tapauksessa mitään korvausta jos meille nyt tuon takia jotain tapahtuisi.Että sellaisia mietteitä.Tosiasia on että asumme nyt yhdessä maailman mahtivaltioista,vaikka muuten elämä täällä samaa rataa kulkeekin kuin pikkuruisessa Suomessa.

Asiasta kolmanteen,nuo lisäsairaudet diabeteksen vuoksi askaruttavat aina mieltä,ja perhosia vatsassa menin perjantaina taas vuosittaiseen silmäkontrolliin.Onneksi kaikki oli kunnossa ja vuoden päästä uuteen kontrolliin.Muussa kontrollissahan käyn kolmen kuukauden välein,että kyllä tässä hyvissä käsissä ollaan.Lapset ovat flunssassa ( ei "nasunuhaa" kuitenkaan),Christoph oli koko viikon maanantaita lukuunottamatta pois koulusta ja nyt Sanna joutui luopumaan eilisistä Alzeyn viinijuhlista flunssaisen olon vuoksi.Itseäni vaan väsyttää toissaöinen yövuoro ja ensi yön tuleva jo etukäteen......