ja "tyyntä myrskyn edellä".Miten hyvin nämä lauseet pitävät paikkansa. Viime viikolla "menetin" ns. ystäväksi luullun henkilön tavalla,joka jätti hieman pahan jälkimaun. Sitten tuli tämä Jokela,jossa läheisiä oli mukana, ja ei kulunut viikkoakaan,kun kolmas uutinen järisytti mieltäni. Itkenyt olen ja miettinyt asioita;odotan,että tämä on vaan pahaa unta,josta kohta herään. Tuntuu nyt niin turhalta valittaa lattialla lojuvista pyykeistä, astioista,jotka eivät ole löytäneet tietään astianpesukoneeseen,lapsien huoneessa vallitsevasta kaaoksesta,koirien mukanaan tuomasta liasta ym. nyt, kun jossain on maailma romahtanut.Muistan edesmenneen rakkaan äitini sanat,joita hän positiivisena ihmisenä toisti vaikean sairautensakin keskellä:"Lapseni, muista, sateen jälkeen paistaa aina aurinko".