Ensimmäinen adventti oli ja meni.Perinteisesti aloitin siis viikonloppuna jouluvalmistelut. Jouluvalot ikkunaan (ulos ei olla vielä laitettu;kun mieheni on ollut kotona, on vaan satanut,satanut ja satanut, toivottavasti viikonloppuna saamme ulkovalotkin),adventtikranssi oveen ja pöydälle (itse poropeukalona olen ne valmiina ostanut, "hovikranssintekijäni" nimittäin asuu Suomessa, ja jos tänne sellaista lähettäisi, olisi se jo entinen kranssi)ja Sannatyttö leipoi suomalaisia torttuja perinteisesti sunnuntaina.Suomipainotteista meillä on tämä jouluvalmistelu,lähinnä ruoka ja leivonta.Kinkku ollaan tilattu, ja se pitäisi joulunalusviikolla hakea suolattavaksi. Täällähän ei koko maan perinteistä jouluruokaa ole, eikä kinkkua laita kuin suomalaiset.Hanhea ja ankkaa ja kalkkunaa laitetaan, kuka minkäkin lisäkkeen kanssa.Kyllä meilläkin varmaan joku edellämainituista valmistuu ekana tai tokana joulupäivänä :)Lauantaina olen menossa tämän vuoden ekoille joulumarkkinoille, joko Frankfurtiin tai Wiesbadeniin. Saksalaiset joulumarkkinat ovat aivan ihania.Viime lauantaina olisi ollut suomalaisia markkinoita Darmstadissa tai Frankfurtissa ainakin, mutta tuo ilma on ollut sellainen, että ei ole pahemmin markkinamatkustus kiehtonut :( Joulukortit ovat jo osittain matkassa, joulupaketit odottavat vielä postittajaa.

Itse olen jouluihminen, ja antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ilo. Monet aikuiset ovat lopettaneet joululahjojen antamisen aikuisille, miksiköhän. Minä en siitä luovu, läheiset saavat paketin,haluavat tai eivät :) Ei se lahjan suuruus/kalleus tms. ole tärkeää, saan hyvän mielen siitä,jos pikkulahjoillani voin joillekin joulumielen lahjoittaa.Se vain kuuluu jouluun, ei sitä osaa selittää. Niin on moni asia joulussa, se kuuluu jouluun ilma selityksiä.

16-vuotias neitimme kysyi tässä eräänä päivänä, missä joulukirja "Joulupukin jäljillä" mahtaa olla. Kirjaa luin lapsille joka joulu,kun he olivat pieniä. Kirjassa seurataan kahden tontun Virkun ja Vikkelän seikkailua maailman ympäri ja se sisältää tarinan joulukuun jokaiselle päivälle. Vintiltähän se kirja löytyi,ja nyt neiti lukee sitä joka päivä :) Ihanaa, että olen saanut lapsillemme annettua perintönä joulunodotuksen riemua.Sateesta huolimatta joulu tulee, se on ihmisten mielissä, ei säätilassa tai kauppojen jouluhössötyksissä.