Keskellä joulukiireiden mieheni kysyi,haluaisinko lähteä Englantiin.Mietin ja punnitsin asiaa (joulukiireiden kannalta),mutta en kauaa,koska jostain syystä Englanti on yksi lempimaistani,en osaa selittää miksi,siinä vaan on jotain....perienglantilaista :) Matkaan lähdimme tiistaina 11.12 klo 4.30 omalla autolla läpi Hollannin,Belgian ja Ranskan,saavuimme Calais'n Eurotunnelisatamaan puoli 12 ja juna,johon oli paikkamme varattu,lähti 12.20.Aika jännä tunne oli ajatella,että kuljemme veden alla,mutta itse asiassa ei sitä sen puolen tunnin aikana kyllä huomannut missä oli.Ajoimme automme junaan:

ja saimme ohjeistuksen,miten toimitaan.Arvatkaapa vaan kuuntelinko puolen tunnin matkan aikana kaikki mahdolliset äänet,jos vaan sattuisi olemaan joku varoitus hätätilanteesta...

Yhtäkkiä olimme toisella puolella ja matkamme jatkui Maidstonen kaupunkiin Kentin kreivikunnassa,n.60 km päässä Eurotunnelisatamasta.Mieheni on tottunut ajamaan myös oikeanpuoleisessa liikenteessä,mutta minä,joka olen ollut vain neljä kertaa Englannissa,viisaana annoin varoituksia......Saavuttuamme hotelliin oli siellä tietoliikennekatkos,emmekä voineet kirjautua sisään.Lähdimme siis kuluttamaan aikaa,aluksi Aylesford Newsprintin tehtaalle hakemaan miehelleni kulkulupaa seuraavaa päivää varten,tämähän oli hänen työmatkansa.Kävimme myös eräässä suuressa supermarketissa katselemassa,mitä jouluksi olisi myytävänä,sekä syömässä herkullisesti Fish and Chips.

Seuraavana päivänä ruhtinaallisen,herkullisen englantilaisen (terveellisen???) aamiaisen jälkeen mieheni lähti töihin ja minä tutustumaan Maidstonen kaupunkiin.Kuka sanoo,että Englannissa sataa ja tuulee aina.Ilma oli mitä aurinkoisin,pilvetön taivas ja lämpötila pikkuisen nollan alapuolella,joten kaikki näytti niin kauniilta auringonpaisteessa.Kävelin joenrantaa pitkin,mahtaa olla kaunista kesälläkin:

Saavuin keskustaan ja mietin minne suuntaan lähtisin.Edessäni oli rappuset,joiden yläpuolella oli kyltti "Fremlin walk".Rappusten yläpäässä avautui kauppakatu,tai itse asiassa alue,joka haarautui eri suuntiin,katuja sinne tänne,osa ulkona osa katettuina kauppakujina,kaikki ihanasti jouluisin koristein laitettuna.Aivan ihania kauppoja ja pikkuputiikkeja...

löytyihän sieltä myös Joulupukin luola,jossa sai kuvauttaa itsensä Joulupukin kanssa ja esittää lahjatoivomuksiaan.En kyllä uskaltautunut sisälle vaikka Joulupukkiin joulun aikaan uskonkin :)

Jatkuu.......iltapäivällä,nyt pitää lähteä tekemään viime hetken hankintoja (olisinpa sittenkin mennyt Pukin juttusille...)

21.12.jatkuu: eipä onnistunut eilen iltapäivällä.Tyttären kanssa tulimme vasta Mainzista 18 jälkeen aivan puhki.Viime hetken hankintojen jälkeen kiertelimme vielä Mainzin kauniilla joulumarkkinoilla.Mutta nyt takaisin Englantiin:

Löysin edullisia kirjoja sekä kaksi aivan ihanaa korttikauppaa,josta olisin voinut ostaa vaikka mitä! Mieheni tuli kahdentoista jälkeen seuraksi,kiertelimme vielä kauppoja sekä Maidstonea muutenkin.Löysimme mm. edullisia DVD:tä pukinkonttiin.Kävimme myös muutamassa Second Hand Shopissa (siis "kirppiksillä"),minusta on hienoa,että lähes kaikki tällainen toimii hyväntekeväisyyden parissa,tietää että raha menee hyvään tarkoitukseen.Löytöjä tuli niistäkin tehtyä,mm.kirjoja,kuinkas muuten.Tässä muutama kuva vielä Maidstonesta:

kaunis katedraali

tällaisia värikkäitä ravintoloita,putiikkeja,pubeja löytyy koko ajan,värikkyys ja omaperäisyys viehättää minua englantilaisessa tyylissä:

ja täytyihän vielä kuvata englantilainen postilaatikko:

Illalla söimme hotellin ravintolassa ja joimme hyvää olutta,ja seuraavana päivänä olikin miehelläni pidempi työpäivä,joten ensin suuntasin Aylesfordin kauniiseen pikkukylään,jossa ei paljon muuta ollut kuin posti ja pubi ja kirkko tietysti.Tuli mieleen Emmerdalen maisemat, ja kun piipahdin kylän posti/kaupassa,kuvittelin näkeväni tiskin takana Viv Hopen (Emmedalen ystävät tietävät,ketä tarkoitan :)

Tässä pari kuvaa kylästä:

Kävelin vielä iltapäivällä Maidstoneen,koska kaksi museota,joissa olisin halunnut käydä,olivat kiinni.Ilta kului viimeisiä ostoksia tehden ja seuraavana aamuna lähdimme kohti Ranskaa.Satamassa kuvasin vielä tämän kuuluisan "maalauksen":

Ranskassa oli reissumme "päätapahtuma": tapasin kirjekaverini Pascalin,jonka kanssa olemme olleet kirjeenvaihdossa 23 vuotta,ja tämä oli ensimmäinen kerta kun onnistuimme järjestämään tapaamisen! Pascal on myös ainoa miespuolinen kirjeystäväni.Ennen tapaamistamme kiertelimme Lillen kaupungissa ja teimme ostoksia.Ranskassa on edullisempaa mm. elintarvikkeet,kuin Englannissa.Kello 17 saavuimme Pascalin ja hänen avovaimonsa Catherinen kotiin,jossa oli erittäin lämmin vastaanotto.Shamppanjan ja jutustelun jälkeen siirryimme belgialaistyyppiseen ravintolaan (olimme lähellä Belgian rajaa) ja nautimme herkullisen aterian.Ilta oli mitä onnistunein,ja Pascal sekä Catherine erittäin miellyttäviä ihmisiä.Uskon,että tapaamisemme ei jää viimeiseksi :)

Kotia kohti lähdimme ajamaan n. klo 21 ja Saulheimiin saavuimme klo 1.45