Viikon on mieheni ollut Mainzin yliopistosairaalan neurokirurgisella osastolla ja asiat eivät ole edenneet halutulla tavalla.Viivytyksiä on ollut,kilpirauhasta ja keuhkoja on tutkittu (leikkauksen komplikaatioilta välttyäkseen),mutta mikään asia jotenkin ei ole vaan mennyt eteenpäin.Eilen paljastui sitten seuraavaa: olin päivittäisellä vierailulla ja pääsin mukaan anestesialääkärin vastaanotolle.Siellä ilmeni,että osa viivytyksistä on johtunut lääkärien viivytyksestä = asiat eivät ole välittyneet halutulla tavalla eteenpäin.Nainen kävi pitkän konsultaation erinäisten kolleegojen kesken ja tuli tuohtuneena takaisin (ei meille tuohtuneena vaan turhista viivytyksistä).Saiko hän asialle nyt tehtyä jotain (jos sai,ansaitsee ruusun),koska heti palattuamme takaisin huoneeseen tuli peräjälkeen kaksi kirurgia juttelemaan ja alustavasti leikkaus olisi torstaina.Yhdestä leikkauksesta on tullut kaksi,jotka tehdään tällä näkymin peräjälkeen; kilpirauhanen ja välilevyt.Tänään tietty varmistuu vielä kaikki tarkemmin.

Gerhard on niiiiiin pitkästynyt,koska voi olosuhteisiin nähden hyvin ja puoli tuntia per päivä tutkimus ja loput ajasta enemmän tai vähemmän odottelua.Kaikki mahdolliset viihdykkeet alkaa jo pitkästyttää ja eilen pyysi jopa sudokulehtistä viemään mukana,sitä alkoi opettelemaan.Joululeivonnaisia ja suklaata ja hedelmiä vien hänelle päivittäin,vietämme iltapäivää yhdessä,käymme kahvilla ja juttelemme.Joulua kotona valmistelen vain sen minkä kerkiän,olemme joulun kuitenkin sairaalassa ( leikkaus + 7 vrk,jos kaikki menee odotetulla tavalla).Tämän ajan olen itse ottanut yllättävän raskaasti,vai onko tuo yllätys jos toista rakastaa kovasti. Minusta se on normaalia.Uskon myös siihen,että hyvä fyysinen kuntoni auttaa jaksamaan.Sokerit pysyvät kohdallaan ja väsymys ei häiritse,vaikka öitä valvoskelenkin.Ja mulla on aikaa rentoutua kun Gerhard on kotona.Ja yllätys yllätys,rentoudun sairaalassa kun voin olla hänen luonaan.

Kiitos kommenteista ja tekstareista ja puheluista ja postista, kiitos lukuisista joululahjoista joita postilaatikkoon kolahtaa ja joulukorteista.Vastailen postiin taas kun asiat selviävät.Rakkaimmat kiitokset kuitenkin lapsillemme,jotka ovat selviytyneet tästä tilanteesta loistavasti.On onni että heistä on tullut niin itsenäisiä ja fiksuja.Saavat varmaan kaksin verroin laatuaikaa kunhan olemme taas kaikki yhdessä.Sen voin luvata.